Blogger on minulle vanha tuttavuus ja monet seuraamani blogitkin ovat tehty kyseisellä alustalla. Helppo ja toimiva!

Valitettavasti kaikki vanhat tekstini jäävät tänne, mutta olen linkittänyt uuteen blogiini tämän vanhan, jotta voin palata myöhemmin lukemaan vuodatuksiani ja Teidän kannustavia kommenttejanne. <3

Pyytäisin, että jos olet linkittänyt vanhan osoitteeni blogiisi, vaihtaisit linkin uuteen. Uusi blogini löytyy osoitteesta:

ikuisestikaksin.blogspot.fi

Toivottavasti kaikki Te lähes parisataa päivittäistä kävijää löydätte tuonne uuteenkin blogiini. Jään odottamaan kommenttejanne uudessa blogissa ja jääköön tämäkin blogi vielä eloon kommenttikenttänä. Uudet päivitykset ja kuulumiset löytyy tästä lähin blogspotista. Toivottavasti monet uudetkin lukijat saavuttavat kirjoitukseni.

Kiitos matkasta vuodatuksessa. :)

Teidän, Ananas <3

Itku. Kiukku. Viha. Ahdistus.

Ei mulla muuta...

Orvokit, narsissit, tulppaanien ja krookusten alut, perhoset, pörriäiset, jopa hämähäkit. Haravointi, pyöräily, tanssiminen.

Perhe, ystävät, aviomies niin myötä kuin vastamäessä. Nauravaiset ja koko ajan uutta oppivat kummilapset, pitkät keskustelut ystävien kanssa. Yhteinen maailmanparannus.

Lusikallinen mämmiä, herkkuruuat, grillaus, suklaa, suklaa, suklaa. Kiireettömyys ja huonosti kasvanut pääsiäisruoho, joka on huvittanut joka aamu tänä viikonloppuna. Lasillinen, jos toinenkin, kuohuviiniä. Musiikki, nauru, nauraminen - yksin, kaksin ja yhdessä.

Kiireettömyys, kiirekin. Ammatti, josta olen aina unelmoinut. Juhlat ja arki. Matkustelu, elämykset. Kevät, kesä, syksy ja talvi.

Pettymykset, jotka saavat ymmärtämään sen, mitä minulla jo on.

Tämä hetki ja nurkan takana odottava loma.

Mistä löytyy Sinun onnesi?

Lääkäri teki pikaisen ultran, joka ensinnäkin sattui ihan pirusti. Aiemmat ultrat eivät ole juuri tuntuneet missään. Lääkäri ei löytänyt kummaltakaan puolelta mitään. EI YHTÄÄN MITÄÄN! Limakalvokaan ei ollut paksuuntunut lainkaan. Olin turta. Olen turta yhä edelleen. En muista ajomatkasta lääkäriltä takaisin töihin mitään. Menin ilmeisesti jonkin asteiseen shokkiin. Mieleni olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun vastaanotolla, mutta sain kerättyä itseni ja purin huulta. Taas yksi kuukausi ilman minkäänlaista toivoa. 

En osannut kommentoida tai kysyä lääkäriltä mitään. Lääkäri vain totesi, että "Näitä tämmösiä hetkiä nyt vaan sattuu ja tapahtuu näiden hoitojen aikana välillä." Aha... Selvä...en siis ole epänormaali? Mitään muuta ei lääkäri sitten kommentoinutkaan. Käski syödä ensi kierrossa kaksinkertaisen annoksen Letrozolia. Haluanko syödä valmistetta, joka ei ainakaan tällä kertaa tuntunut auttavan? Onko peli nyt menetetty? Miten musta yhtäkkiä löytyikin vikaa? Kysymyksiä nousi heti mieleeni, kun astelin "liukuhihnalla" ulos vastaanotolta. Seuraava pari sisään, yksi epätoivoinen tapaus on pikatutkittu ja hedelmättömäksi havaittu... Lääkärin viimeiset sanat ovesta poistuessani oli: "Painoa pitää saada vielä pois." 

On se niin pirun hienoa, että tässä nyt sitten kamppailee sen helv... viiden kilon kanssa ja pääkoppa on kyvytön toimimaan pettymyksen jälkeen. Tulin kotiin. Söin äklömakeita, suklaisia ruohomunia. Otan päikkärit. Illalla menen kyllä lenkille, mutten lääkärin suosituksesta.

Minua on tutkinut vuorotellen kaksi lääkäriä. Miksi juuri tänään piti olla vastaanotolla se toinen, josta en niin välitä? Toinen on paljon sympaattisempi. Mulle on suuri merkitys pienilläkin eleillä ja sanoilla. Nyt jäi kylmä fiilis. Blaah.

Soitin tänään ystävälleni itkukiukkuepätoivopuhelun. Onneksi on kuulevia korvia! <3 Miehelleni en ole vielä ehtinyt puhua. Pitääkö mun nyt sitten kertoa, että mä olen toivoton tapaus, johon ei lääkkeetkään tehoa?! Mä jotenkin luotin, että nyt kun asia on lääkäreiden hoidossa ja nielen kurkustani pillereitä, asia ratkeaa. Ei siinä nyt sitten ainakaan niin käynyt. Pregnyl-pistos jää käyttämättä tässä kierrossa ja taas kertyi yksi kuukausi lisää lapsettomuuden polulle.

Oloni on tyhjä. Onko normaalia, ettei follikkeleita näy ultrassa lainkaan? 

AI niin... Joudun vielä uusiin verikokeisiin. Joku arvo olikin ollut alhainen ja koe pitää uusia. Miten ihmeessä ne eivät ole sitä tammikuussa huomanneet? Verikokeen tulokset tulivat kuitenkin jo joulukuussa.

Ensi kierrossa vähän lisää lääkettä, yhdet verikokeet ja jälleen uusi ultra. Hulluhan olen, että mä tämmöstä jaksan jatkaa! Ensimmäiset lapsettomuushoitoitkut itketty... Arvasin, että ei tästä helpolla selvitä. :(

että semmosia...

Istuin eräässä kokouksessa, johon osallistui myös tuore äiti pienen vauvansa kanssa. Siinä sitten ihastelin pientä ihmistä ja höpöttelin niitä näitä tuoreen äidin kanssa. Sain pikkuisen hetkeksi hoitooni, kun lapsen äiti lähti käymään muualla. Eiköhän heti paikalla ollut iäkkäämpi rouva kommentoinut: "Varo vaan, ettei kuume nouse!" Kyse ei ollut tämän rouvan kohdalla ensimmäisestä kerrasta, sillä hän on jo parin vuoden aikana useampaan kertaan kysellyt, udellut, kommentoinut lapsiasiaa. Olen kohteliaasti ja välillä en niin kohteliaasti kommentoinut, ohittanut vaivaantuneella hymyllä tai naurahduksella. Nyt päässäni naksahti. (Kiitos myös ekan kiertopäiväni...)

"Mulla on kuume kuule ollut jo useamman vuoden, että ei se tästä ainakaan pahentua voi. Yritetty on, mutta kun ei natsaa, ei natsaa. Hoidot käynnissä..." Rouva lehahti unikonpunaiseksi, eikä saanut enää mitään sanotuksi.

Ja jos tämä rouva ei tästäkään hienovaraisesta vinkistä tajunnut...

Samalla viikolla satuin kuulemaan erään keskustelun, jossa vanhempi herra totesi: "Se on huonoksi mennyt tämä maa, kun nuoret eivät hommaa lapsia." HOMMAA?!?!?!

Keskiviikkona jälleen lääkärikäynti. Tänään mielessäni jo välähti ajatus, että mitäs jos antais tämän olla tässä. Sit jos lapsia ei tule, niin sit ei tule... Peruin ajatukseni heti alkuunsa. Haluan edelleen lapsen. Miksei niitä vaan voi hommata? Yhteiskuntakin vaatii...

"Missä viivyt pikkuinen? 
mikä sinua pidättelee?

Äidilläsi on kova ikävä sinua,
isäsi tahtoisi sinut syliinsä.

Tahtoisimme näyttää sinulle
miltä metsä näyttää syksyllä,
miltä taivas näyttää pakkasyönä
kuinka luonto puhkeaa kukkaan keväällä,
kuinka kaunis järven kansi on kesäiltana.

Tahtoisimme hukuttaa sinut rakkauteen.
Tulethan pian pikkuinen
ja tee perheemme kokonaiseksi."

<3

Elämäni on niin arvailujen varassa elämistä. Eilen kävin hakemassa reseptilääkkeet, hormonivalmisteet uutta kiertoa varten. Samalla viikolla olen kuitenkin tilannut netistä liudan raskaustestejä ja foolihappoa. Oireeni (ne olemattomat, joita nykyisin aina ylitulkitsen) kertoivat minulle koko viime viikon, että "Nyt on taatusti tärpännyt!" Ja minä hullun uskon kehoani joka ainoa kierto! Joka ainoa kerta ennen uuden kierron alkua minun on tuhlattava uusi raskaustesti, vaikka tiedän, ettei siihen tule toista viivaa piirtymään. Tyhmä minä. TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ!

Tällä kertaa lääkäri haluaa kokeilla Clomien sijaan Letrozol Actavis -nimistä valmistetta. Farmaseutti kysyi apteekissa, olenko käynyt erikoislääkärillä. Kuka tämän lääkkeen on minulle määrännyt? Hän selitti, että lääkeselosteessa lukee sitten ainoastaan rintasyövän hoidosta, eikä ole mainintaa, että kyseistä lääkettä käytettäisiin lapsettomuushoidoissa. Vähän oli pääni sekaisin apteekkikäynnin jälkeen. Onko lääkärille voinut tulla virhe? Naurettavaa, mutta käytin kuitenkin eilisen illan googlettamalla tämän lääkkeen käyttötarkoituksia ja kokemuksia tuotteesta lapsettomuushoitojen yhteydessä. Kokemuksia löytyi ja niitä positiivisiakin kokemuksia. 

Pregnylin unohdin apteekkireissun jälkeen laittaa jääkaappiin. Siitäkin jouduin etsimään tietoa. Täytyy nyt uskoa nettikeskusteluihin, että lääkeaine on vielä käyttökelpoista parin tunnin huoneenlämmössä oleskelun jälkeen. Ajatus uudesta pistoksesta ärsyttää ja hermostuttaa. Saanko piikin tällä kertaa pistettyä ilman, että saan auki kummankin sormeni ampullia katkaistessa?

Ajatella. Muutamat niistä, jotka ovat tulleet raskaaksi meidän lapsettomuustutkimusten aikana, alkavat jo saada niitä lapsia. Tässä on kohta menty tutkimuksia ja hoitoja 9kk ilman minkäänlaisia tuloksia. Tiedän, että takana vasta yksi yrityskerta lääkkeiden kanssa, mutta ehkä tämä onkin se yksi suurimmista kipuilun päivistä? Huomata, että lääkkeetkään eivät välttämättä heti auta. Kohta kolme vuotta takana. Se on pitkä aika. Liian pitkä minulle, sillä olen tottunut kontrolloimaan omaa elämääni. Olen saanut aikaan elämässäni aikalailla kaiken sen, josta olen haaveillut ja jota minulta on odotettu. Ja nyt en voi vaikuttaa. Olen yrittänyt olla stressaamatta. Olen yrittänyt pitää ajatukseni muualla. Olen syönyt lääkekuurin. Pistänyt itseeni neulan. Monena kuukautena näyttänyt miehelleni kalenterista, että "näinä päivinä sitten". Olen pettynyt liian monena kuukautena. Olen tehnyt aivan liian monta raskaustestiä tietäen, että tikkuun ei kuitenkaan piirry toista viivaa. Olen kuullut kymmeniä vauvauutisia näiden kolmen vuoden aikana. Nyt ne alkavat satuttaa. Koko ajan enemmän ja enemmän...

Oloni on tänään lohduton. Huomenna oloni on varmasti taas toisenlainen. Onneksi en taida olla kovin masennukseen taipuvaista tyyppiä. Aurinko ja hyvä lenkkiseura lohduttivat tänään. Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka jaksavat kuunnella "sairaskertomuksiani". Kiitos. <3

Pala kurkussa uutta kiertoa kohti.

Ja hei...Mikä ihana löytö! En ole yksin. <3
http://munasarjojenvastarinta.sarjakuvablogit.com/

Eilen illalla oli ensimmäisen Pregnyl-pistoksen aika. Onnistuin räheltämään lasiampullien kanssa kumpaankin sormeeni pienet haavat. Ihan kuin tilanne ei olisi ollut jo muutenkin jännittävä. Eniten muuten jännitin lasiampullien avaamista. :) Pistoksen uskalsin iskeä parin kuivaharjoituksen jälkeen nahkaani. Onnekseni en kärsi piikkikammosta.

Nyt sitten yritetään hyödyntää pari päivää ja toivotaan, että ohentunut limakalvo ei haittaisi "projektia".  Vähän turhautunut kyllä olen. Maksoin Clomeista 66e ja nyt loput jää syömättä. Onneksi uusi lääke on edullisempi ja toivottavasti myös ihoystävällisempi. Clomit saivat nimittäin naamani kukkimaan. Ei kiva sivuvaikutus!

Epäilen suuresti, että tässä kierrossa tapahtuisi toivottua lopputulosta. Hohhoijaa... No... Ainakin tilannetta seurataan ja asiamme on edennyt nopeasti kunnallisellakin puolella! Emme ole tilanteen kanssa yksin (kaksin).

Kivaa ohjelmaa viikonlopuksi tiedossa ja kevät tulee öklöttävästä lumesta huolimatta! Voimia ja valoa kaikille! <3

Olen jälleen elänyt hiljaiseloa, sillä mitään ei todella ole tapahtunut maaliskuun alussa. Tämän viikon lauantaina sitten tärähti! Viikko myöhässä aina niin säännöllisestä kierrosta. Ja kyllä...Olin todella kipeä. En tiedä, voiko aukiolotutkimuksella olla niin paljon vaikutusta, että kierto meni täysin sekaisin? Yritin hädissäni asiaa googlata, mutten löytänyt tarvitsemaani tietoa. Tein hemmetin kalliin Clearbluen testinkin, sillä halpaliuskoja ei kaapista löytynyt. Turhaan tein. "Ei raskaana. Inte gravid." No, nyt ainakin tiedän, miten digitesti toimii...

Lauantaina taisin syödä paketillisen särkylääkettä ja kivut onneksi ekan päivän jälkeen laantuivat. Nyt KP4 ja vuoto on jo loppunut. Eilen kävin hakemassa Clomifenit ja soitin ultra-ajan, joka on jo tulevana maanantaina. Sairastin eilisen aikana vatsataudinkin, johon kuului korkea kuume. Olo on ollut vielä tänäänkin ihan raato. Kaiken huipuksi jouduin eilen kuumeessa ja vatsatautisena ajamaan yhteensä 40km hakemaan Clomeja lähikaupungin apteekista, sillä omasta lähiapteekista oli Clomit loppu. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Eilen otin ekan pillerin ja pian nappaan toisen. Toistaiseksi en tiedä, onko mitään sivuvaikutuksia havaittavissa, sillä tässä saattaa vielä tuo ohimennyt kuumekin vielä hikoiluttaa. Jotenkin tuntui hurjalta lykätä hormonia suuhun pitkästä aikaa. Onhan minulla e-pillereiden lopettamisesta kulunut jo yli 3 vuotta.

Ihanaa, kun aivot ovat saaneet vaan olla. Olen nauttinut hyvästä seurasta ja juomasta viikonloppuna oikein olan takaa! Oli ihan huippuviikonloppu! :) Jotenkin sitä on heittänyt tämän raskautumisyritysstressin romukoppaan ja nyt vaan teen ja toteutan sitä, mitä lääkärit minulle määräävät. On oikeesti semmonen ihan sama -fiilis... Nappaa, jos nappaa. Vähän jopa heittää kiukun puolelle ja selkeää turhautumistahan tämä on.

Maanantaihin mennessä pitäisi vielä pari kiloa tiristää painoakin alemmaksi. Eilen ei paljon tullut mitään syötyä taudin vuoksi ja tänään on ollut pakko syödä banaania ja jogurttia sekä Jaffaa (ei lightia). :) Huomenna taas lenkkiä ja vähähiilarista. Mieheni on huomannut hitaasti, mutta varmasti etenevän pudotusurakkani ja hänen kehuistaan, jos jostain saa lisäboostia tähän hommaan!

Täytyypä tästä lähteä lukemaan muiden seuraamieni blogien päivityksiä. Toivottavasti jonkun blogin sivuilta löytyisi iloisia raskausuutisia...

Aurinkoista maaliskuun jatkoa kaikille! Päivittelen tilanteen taas maanantaina, kun ultrat on ultrattu...

PS. Lähtölaskenta on alkanut...Uusi vuosikymmen kurkkii nurkan takana...Unelmieni synttärilahjan ehkä arvannettekin...

Loma tuli ja meni. Nollasin pääni totaalisesti työjutuista ja muistakin jutuista loman aikana. (Lahopäänä, tyhjäpäänä kohti kevättä...) Kierron otolliset päivät jäi hyödyntämättä. Ensimmäistä kertaa kohta kahteen vuoteen.

Aukiolotutkimuksen jälkeen tuhrutteli yllättävän monta päivää. Lähes viikon. Eipä siinä kauheesti tullut oviksen seurailutkaan mieleen.

KP1 lähestyy jälleen. Nyt tiedän sen olevan ihan takuuvarmasti muutaman päivän päästä. Mahdollisia raskausoireita ei ole tarvinnut seurata. On vapauttavaa, että on voinut vaan olla. Tätä pääkoppanikin on kaivannut!

Clomifen-resepti odottaa ja ajattelin loppuviikosta hakea pillerit. Onko teille kellekään tullut kyseisestä valmisteesta sivuvaikutuksia, oireiluja? Mitään vaihdevuosivaivoja tms. en nyt juuri kaipaa. Kylmät ja kuumat aallot pysykööt hus poissa!

Lähinnä tässä nyt odotan Clomi -kuurin alkamista ja uutta ultraa. Edelleenkin hieman epäselvää, mitä tässä lääkäri nyt hakee, sillä edellisen käynnin jälkeen tuli fiilis, että lääkäri oletti minun tietävän jo näistä tulevista mahdollisista hoidoista ja lääkkeistä kaiken. Ja minä hölmö en osannut kysyä. Jatkan blogien ja keskustelupalstojen lukua. Sieltä niitä vastauksia aina löytyy. Asiaan kuin asiaan. :) 

Jään odottamaan uskollista ystävääni, neiti kuukautista saapuvaksi lauantain, sunnuntain tienoilla. Palaan asiaan, kun asiaa ilmenee.

Hyvää alkavaa maaliskuuta kaikille! Kevät! <3