(Varoitus! Seuraava tekstini saattaa aiheuttaa ärsytystä ja saatatte provosoitua. Pahoittelen jo etukäteen, mutta nyt tuntuu, että on pakko oksentaa tämä teksti tänne!)

Mä en jaksa käsittää!!!

Miten ihmeessä jotkut tosta vaan tulevat raskaaksi? Miten sellaiset, joilla ei mielestäni ole minkäänlaista oikeutta nauttia äitiydestä toistamiseen tai kolmanteen tai neljänteen kertaan, saavat kerta toisensa jälkeen uusia vauvoja?

Näen työssäni lapsia, joiden elämä on aika-ajoin kirjaimellisesti yhtä helvettiä. Lämmintä ruokaa ei ole tarjolla, vanhemmat riitelevät tai ovat eronneet. Viettävät päiväänsä päihtyneenä. Huutavat. Kiroilevat. Satuttavat lasta fyysisesti tai henkisesti. Ja tästä kaikesta huolimatta he hankkivat ja vielä kaikenlisäksi onnistuvat hankkimaan lisää huolettavia ja ruokittavia suita.

On niitä, jotka tulevat raskaaksi yhdenyön sekoiluista. On niitä, jotka eivät edes haluaisi tulla raskaaksi ja joutuvat päätymään aborttiin. 

"No, se oli vähän niinku vahinko..." Miten näitä vahinkoja voi aikuiselle tapahtua? Vielä reilusti alaikäiseltä tällaisen kommentin vielä ymmärtäisin. 

Minulla/meillä olisi antaa lähes kaikki, jota pieni ihmiselämä voisi tarvita. On lämmin, kodikas koti, käymme molemmat vakituisessa työssä, tulotasomme on keskivertoa hieman parempi, omat työpäiväni eivät ole edes pitkiä, joten minulla olisi työssäkäydessänikin paljon aikaa annettavana. Tuleva lapsemme saisi rakastavat vanhemmat, jotka myös rakastavat toisiaan. Jos uskoisin johonkin korkeampaan voimaan, voisin jo epäillä, että jotakin meiltä nyt puuttuu, mitä niin monella muulla on, joka estää meitä saamasta lasta.

On käsittämätöntä, miten pienestä voi olla kiinni se, onnistuuko elämän saamaan alulle. Ei välttämättä edes oikeiden päivien laskeminen, ovulaatiotikuilla testaaminen, greippimehun ja muiden poppakonstien kokeileminen auta.

Elämä on epäreilua! 

Aina ei mene nallekarkit tasan... ARGH!