Tänään se sitten oli. Aukiolotutkimus. Nappasin 1200mg särkylääkettä kitusiin ennen tutkimusta. Odotushuoneessa olo oli melko rento. 

Vastaanotolle päästyäni tutkimus aloitettiin. Aluksi ei tuntunu juuri menkkakipua kovemmalta. Naureskelinkin hoitajalle ja lääkärille, että ihan turhaan jännitin. Katetri ei sitten kuitenkaan mennyt kunnolla paikalleen ekalla kerralla ja vesi ei päätynyt oikeaan paikkaan.  Lääkäri totesi, että pitää asentaa uudelleen ja syvemmälle. Hoitaja alkoi silittää jalkaani ja sanoi, että "pian tuntuu ikävälle." Tässäkin vaiheessa vielä kipu oli siedettävää, kunnes minut valtasi inhottava kipu kohdun seudulla. Lääkäri oli joutunut ilmeisesti turvautumaan pinsetteihin ja tunki katetrin kohtuonteloon saakka. Nice. Not. 

Siinä sitten melkoisesti jouduin puhisemaan ja puuskuttamaan, miettimään mukavia ja taisin jopa hyräillä jotain. Käsiäni heikotti ja otsalle pukkasi hiki. Vasen rööri oli kuulemma hyvin auki, tosin mutkalla, mutta oikeassa munasarjassa ei havaittu virtausta lainkaan. Lääkäri totesi, että yleensä myös toinen puoli on auki, jos toinen on noin hienosti auki, mutta tämä jäi kyllä nyt todella epäselväksi...olenko siis auki, vai olenko vain osin auki? Kas siinä pulma, johon en saanut tietoa tänään...

verenvuoto oli melkoinen ja jatkuu edelleen. Kipua ei kummemmin enää ole, mutta tunnen kyllä selvästi, että ronkittu on. Lääkäri kirjoitti Clomifen -reseptin ja ohjeistus oli, että Kp 3-7 syödään (5 päivän ajan). Kp10 varataan jälleen ultra. Inseminaatiostakin puhuttiin, mutta vielä pitänee pudottaa 6 kiloa ennen sitä. Jotenkin hurjaa, että tämä juttu etenee nyt näin vauhdilla. Hirvittää. Saakohan meidän tuleva lapsemme alun sairaalassa... 

Tammikuun saldo -6kg, joten seuraavat 6kg lähtevät seuraavan kuun aikana! 

Sekavia fiiliksiä tänään...