Heräsin aamulla kevätaurinkoon, joka paistoi suoraan silmiini verhon raosta. Totuuden päivä. Tänään alkaa jälleen kierto. Tiedän sen. Tiesin sen jo herätessäni. Näin unta, joka tuntui liian todelliselta. Olin raskaana ja tunsin unessa vauvan liikkeet vatsassa. Friikkiä! En ole koskaan ollut raskaana, mutta miten voi unessa tuntua niin aidolta. Olisin halunnut unen kestävän pidempään. Olisin halunnut unessa nähdä lapsen syntymän. Toistaiseksi, kun tämän kaiken saa elää vain unien kautta.Olisin edes hetken saanut olla äiti. Olen ihminen, joka ei juuri koskaan näe unia. Tai siis muista unia jälkeenpäin. Alitajuntani halusi tehdä minulle sen kaikkein v-mäisimmän kepposen. Juuri näin ekan kiertopäivän aamuna.

Elämäni on niin arvailujen varassa elämistä. Eilen kävin hakemassa reseptilääkkeet, hormonivalmisteet uutta kiertoa varten. Samalla viikolla olen kuitenkin tilannut netistä liudan raskaustestejä ja foolihappoa. Oireeni (ne olemattomat, joita nykyisin aina ylitulkitsen) kertoivat minulle koko viime viikon, että "Nyt on taatusti tärpännyt!" Ja minä hullun uskon kehoani joka ainoa kierto! Joka ainoa kerta ennen uuden kierron alkua minun on tuhlattava uusi raskaustesti, vaikka tiedän, ettei siihen tule toista viivaa piirtymään. Tyhmä minä. TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ!

Tällä kertaa lääkäri haluaa kokeilla Clomien sijaan Letrozol Actavis -nimistä valmistetta. Farmaseutti kysyi apteekissa, olenko käynyt erikoislääkärillä. Kuka tämän lääkkeen on minulle määrännyt? Hän selitti, että lääkeselosteessa lukee sitten ainoastaan rintasyövän hoidosta, eikä ole mainintaa, että kyseistä lääkettä käytettäisiin lapsettomuushoidoissa. Vähän oli pääni sekaisin apteekkikäynnin jälkeen. Onko lääkärille voinut tulla virhe? Naurettavaa, mutta käytin kuitenkin eilisen illan googlettamalla tämän lääkkeen käyttötarkoituksia ja kokemuksia tuotteesta lapsettomuushoitojen yhteydessä. Kokemuksia löytyi ja niitä positiivisiakin kokemuksia. 

Pregnylin unohdin apteekkireissun jälkeen laittaa jääkaappiin. Siitäkin jouduin etsimään tietoa. Täytyy nyt uskoa nettikeskusteluihin, että lääkeaine on vielä käyttökelpoista parin tunnin huoneenlämmössä oleskelun jälkeen. Ajatus uudesta pistoksesta ärsyttää ja hermostuttaa. Saanko piikin tällä kertaa pistettyä ilman, että saan auki kummankin sormeni ampullia katkaistessa?

Ajatella. Muutamat niistä, jotka ovat tulleet raskaaksi meidän lapsettomuustutkimusten aikana, alkavat jo saada niitä lapsia. Tässä on kohta menty tutkimuksia ja hoitoja 9kk ilman minkäänlaisia tuloksia. Tiedän, että takana vasta yksi yrityskerta lääkkeiden kanssa, mutta ehkä tämä onkin se yksi suurimmista kipuilun päivistä? Huomata, että lääkkeetkään eivät välttämättä heti auta. Kohta kolme vuotta takana. Se on pitkä aika. Liian pitkä minulle, sillä olen tottunut kontrolloimaan omaa elämääni. Olen saanut aikaan elämässäni aikalailla kaiken sen, josta olen haaveillut ja jota minulta on odotettu. Ja nyt en voi vaikuttaa. Olen yrittänyt olla stressaamatta. Olen yrittänyt pitää ajatukseni muualla. Olen syönyt lääkekuurin. Pistänyt itseeni neulan. Monena kuukautena näyttänyt miehelleni kalenterista, että "näinä päivinä sitten". Olen pettynyt liian monena kuukautena. Olen tehnyt aivan liian monta raskaustestiä tietäen, että tikkuun ei kuitenkaan piirry toista viivaa. Olen kuullut kymmeniä vauvauutisia näiden kolmen vuoden aikana. Nyt ne alkavat satuttaa. Koko ajan enemmän ja enemmän...

Oloni on tänään lohduton. Huomenna oloni on varmasti taas toisenlainen. Onneksi en taida olla kovin masennukseen taipuvaista tyyppiä. Aurinko ja hyvä lenkkiseura lohduttivat tänään. Onneksi minulla on hyviä ystäviä, jotka jaksavat kuunnella "sairaskertomuksiani". Kiitos. <3

Pala kurkussa uutta kiertoa kohti.

Ja hei...Mikä ihana löytö! En ole yksin. <3
http://munasarjojenvastarinta.sarjakuvablogit.com/