Alakulo ja unettomuus... Mielessä huominen ajanvaraus jälleen lapsettomuuspolille uuteen ultraan. Löysin alla olevan runon netistä, joka liikutti... Valitettavasti runon kirjoittajaa ei mainittu.

"Missä viivyt pikkuinen? 
mikä sinua pidättelee?

Äidilläsi on kova ikävä sinua,
isäsi tahtoisi sinut syliinsä.

Tahtoisimme näyttää sinulle
miltä metsä näyttää syksyllä,
miltä taivas näyttää pakkasyönä
kuinka luonto puhkeaa kukkaan keväällä,
kuinka kaunis järven kansi on kesäiltana.

Tahtoisimme hukuttaa sinut rakkauteen.
Tulethan pian pikkuinen
ja tee perheemme kokonaiseksi."

<3