Löysin tässä nettiä selatessani seuraavan runon, jota hieman muokkasin... Kyseisestä runosta en löytänyt kirjoittajaa, joten en voi tekijää tähän runoon kirjoittaa. Kiteyttää kyllä hyvin ne tunteet, joiden kanssa päivittäin elän. :) Olen muistaakseni tämän runon lähettänyt myös rakkaalle ystävälleni hänen tultuaan äidiksi, mutta tietenkin hieman eri sanamuodoin...

"Ennenkuin minusta tulee äiti,
teen ja syön lämpimiä aterioita.
Minulla on tahriintumattomat vaatteet.
Minulla on hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennenkuin minusta tulee äiti,
nukun niin myöhään kuin haluan, enkä kanna huolta siitä
kuinka myöhään menen nukkumaan.
Harjaan hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennenkuin minusta tulee äiti,
siivoan kotiani halutessani.
En koskaan kompastu leluihin tai tuskastu pohtiessani tuutulaulun sanoja.

Ennenkuin minusta tulee äiti,
en välitä ovatko huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En mieti koskaan rokotuksia.

Ennenkuin minusta tulee äiti,
voin nauttia siitä, että päälleni ei ole koskaan oksennettu
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla. 

Ennenkuin minusta tulee äiti,
minulla on täydellinen mielenhallinta, ajatuksieni
ja vartaloni hallinta. Nukun koko yön.
En ole koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ole koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ole koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ole koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennenkuin minusta tulee äiti,
en saa koskaan pidellä nukkuvaa vauvaa vain sen vuoksi,
etten halua laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ole tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa toisen kipua.
En koskaan ole kokenut, että joku niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan tiedä, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiedä, että kuinka paljon rakastaisin olla äiti.

Ennenkuin minusta tulee äiti,
en tiedä miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiedä kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiedä siteestä äidin ja lapsen välillä.
En voi tietää, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.

Ennenkuin minusta tulee äiti,
en koskaan nouse ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ole koskaan tuntenut sitä lämpöä, iloa
rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En edes tiedä, että kuinka paljon voisin tuntea...
 

Kunpa minusta vain joskus tulisi äiti..."
- Tuntematon -

Ja minustahan tulee! Tavalla, jos toisella... Sen olen päättänyt!