Olen yrittänyt ensimmäisen hoitaja- ja lääkärikäynnin jälkeen nollata pääni "lapsenhankintaprosessista". (Sanahirviö, eikä kuulosta lainkaan ihanteelliselta tavalta lisääntyä. Prosessi. Huoh. Mutta siltä tämä on jo jonkin aikaa tuntunut.) Siksipä on täällä blogissanikin ollut hiljaista. Hoitaja kehotti olla ajattelematta ovulaatioita. Päätin, että tässä kierrossa en kaapissa odottavilla testiliuskoilla tee yhtä ainoaa testiä, mutta toisin kävi. Minunhan oli pakko testata olivatko tuntemukset kropassani merkkejä ovulaatiosta. Toisaalta riemastutti huomata, että osaan jo tulkita kehoani ammattilaisen tavoin. Testiliuskat ja minä olimme samaa mieltä. Ovuloin. 

Jotenkin on ollut melko rento mieli tämän kierron aikana. Helpotus siitä, että asia on viety eteenpäin on päällimmäisenä tällä hetkellä. Nyt vain odotetaan. Maanantaina menen ensimmäisiin verikokeisiin ja mieheni matkaa ensiviikolla omiin testeihinsä. Sitten taas odotellaan. Tällä hetkellä aika tuntuu matelevan eteenpäin. Odottelua ja aikaa pohtia. Mieleni on nyt rauhallinen. Ei ahdista yhtään. "Prosessi"on selvästi pääni sisällä katkolla tai ajatustauolla.

Eilen olin juhlimassa pitkästä aikaa ja nautin siitä niin paljon, että jopa hetken tuumin, miten paljon helpompaa elämä toisaalta on ilman lasta. Voin lähteä koska vaan, minne vaan. En tarvitse lapsenvahtia. Ennen juhlia ehdin ottaa päiväunet, sain meikata ja laittautua rauhassa. Tänään voin nauttia krapulaa kärsiessäni hiljaisesta kodista. Sytyttää kynttilöitä ympäri asuntoa ilman pelkoa siitä, että joku polttaa itsensä niihin. Voin tehdä sellaista ruokaa kuin itse haluan ja saan maustaa ruokani tulisesti. Saan valita televisio-ohjelmani itse, eikä tarvitse miettiä ohjelmien ikärajoituksia. Minun ei tarvitse tallentaa lempiohjelmiani iltapesujen, iltasatujen ja nukutusten vuoksi. Voin katsoa ne suorana televisiosta näytösaikaan. Toisaalta iltapesut, -sadut ja iltapalapuurot ovat se mitä elämääni kaipaan. 

Viimeviikolla Hehkussa oli haastattelussa Renne Korppila ja Ida (jonkasukunimeäenmuista). Oli hienoa, että Korppila avoimesti kertoi "piuhojensa" napsaisusta ja siitä, että hän ei ole halukas isäksi. Mielestäni rohkeaa, että myös omaehtoisesta lapsettomuudesta puhutaan. Ihminen saa mielestäni tässä asiassa olla myös itsekäs. He kertoivat, kuinka Renne on saanut vihaisia kommentteja varsinkin lapsettomuudesta kärsiviltä ihmisiltä. Minua ei asia jurppinut. Eipä se ole Rennen syy, että minä en sikiä.

Minulta kysyttiin eilen suoraan, että "onko teillä ollut vaikeuksia saada lasta?" Kysyjä oli ihminen, joka on itse kärsinyt lapsettomuudesta aikanaan monen vuoden ajan ja tiesin tämän. Siksi oli helppo hänelle kertoa ja olla loukkaantumatta noinkin henkilökohtaisesta kysymyksestä. Hänen kanssaan keskustelu loi toivoa, että joskus vielä tavalla tai toisella nukun lyhyitä katkonaisia yöunia, jätän juhlia väliin lapsen räkätaudin takia, paikkaan laastarilla pieniä ruhjeita polvista, istun iltapäivällä tekemässä ekaluokkalaisen kanssa läksyjä, valvon iltoja jännittäen, tuleeko murrosikäinen selvinpäin kotiin. 

Tämä blogin kirjoittaminen antaa voimia. On päiviä ja hetkiä, kun mielessäni ei ole mitään kirjoittamisen arvoista, mutta kun kirjoitan uuden tekstin ja näen kuinka lukijamäärä kasvaa kasvamistaan ja blogiini ilmestyy tuntemattomilta ihmisiltä tsemppiviestejä ja virtuaalihalauksia, antaa se minulle voimaa ja uskoa. Te kaikki siellä pidätte uskoani yllä ja annatte voimaa kohdata tulevan.

Kiitos! <3